Yhteistyö on voimaa

Olen työskennellyt nyt yli kuukauden KIVI-projektissa. Projektin yhtenä tavoitteena on luoda Kainuun lukioiden opettajille pedagoginen verkosto.

Ison koulun opettajana minulla on aina apuna tusinallinen saman aineen opettajaa, joten en ole ennen törmännyt opettajana "yksinjäämiseen". Mutta monessa suomalaisessa koulussa opettaja on herra ja hidalgo omassa oppiaineessaan, ei pelkästään luokassaan, vaan koko koulussa. Opettaja saa päättää, joutuu ja saa päättää asioista yksinään ilman kollegaa(!)

MIKSI VERKOSTO
Pedagoginen verkosto tulee muokkaamaan tulevaa aineryhmätyöskentelyä. Jotta verkosto saataisiin win-win -tilanteeseen, tulee varsinkin isommissa kouluissa ymmärtää pienien koulujen mahdollisuudet. Pieni koulu laajentaa maantieteellisesti koulun (=verkoston yhteistä) vaikutusreviiriä. Tämä tuo lisää tutustumiskäyntimahdollisuuksia, erikoisosaajia (virtuaali-)vierailuille jne. Samalla työn määrä vähenee, kun saadaan jaettua töitä useammalle.

IDEAALITILANNE
Yhdessä on myös helpompi hakea koulutuksia ja toteuttaa niitä. Ideaalitilanteessa opettajien verkosto on aktiivinen ja jakaa työtä keskenään. Sovitaan esimerkiksi tarvittavasta koulutuksesta ja kuka käy koulutuksessa. Tämän jälkeen tietoa jaetaan sovitulla tavalla. Jakotapa voi olla sähköinen portaali, yhteinen Seminaari-päivä, virtuaaliluokkakoulutus... Mikä sinusta olisi hyvä tapa jakaa tietoa.

Muita verkoston hyötyjä ovat yhteiset projekti(matkat) oppilailla tai ilman. Myös verkoston avulla voitaisiin elvyttää kilpailu- ja kerhotoimintaa.

ALUKSI
Tämä kaikki on vielä kaukana, mutta tärkeää on saada opettajat ymmärtämään mahdollisuudet ja antaa resurssit niiden toteuttamiseen. Mutta ensimmäisenä on aktivoitava itsensä pois siitä helposta oravanpyörästä, jossa luokan ovi erottaa opetuksen "elämästä".